Juoksumattoja ja hot joogaa

Kesälajista ympärivuotiseksi. Niin paljon kuin olen elämässäni juossut niin yhdestä olen pitänyt kiinni. Nimittäin ulkojuoksukauden rajoittamisesta lumettomille, loskattomille ja suht lämpimille vuodenajoille, siis kesään. Tähän saakka. Viime syksynä otin asian uusiokäsittelyyn ja pitkän pohdinnan jälkeen tein lähestulkoon täyskäännöksen ja investoin täydellisiin juoksuvaatteisiin. Tapojeni vastaisesti tein jopa ennakkotutkimusta netissä ja alan lehtiä lukemalla kun en millään meinannut tajuta eroja windstoppereissa alus- ja välikerroksista puhumattakaan. Aloin siis pidentää juoksikauttani pikkuhiljaa pidemmälle syksyyn tarkoituksena jatkaa lenkkeilyä läpi vuoden. Kunnes tuli talvi, oikea talvi, ja lumessa liukastelun välttämiseksi olisin tarvinnut vielä jonkin sortin erikoiskengätkin. Siihen loppui talvilenkkeily osaltani mutta lohdutukseksi sanottakoon, että uusilla varusteilla sain jatkettua syksyä parilla kuukaudella ja keväälläkin päässen normaalia aikaisemmin liikkeelle. Investointi ei siis kaduta, ainakaan vielä.

Hyvä paha juoksumatto. Mitä sitten talven iloksi entisessä elämässäni? Jatkoin talvella juoksua siitä mihin kesäkauden jälkeen olin jäänyt mutta nyt lenkkipolkujen sijasta kuntosalilla juoksumaton päällä. Juoksukunto pysyy kun jaksaa juosta tarpeeksi kauan ja lujaa paikallaan ja uhmata sähköstä voimansa hakevaa robottimattoa. Hiki lentää, mutta hyvän olon tunne jää kauaksi siitä, mitä lenkkeily raittiissa ilmassa tuo kylkiäisinään. Tämän tietävät kaikki, jotka uskaltautuvat lenkille säästä piittaamatta -nyt myös minä. Aamulenkki kirpeässä syys- kevät- tai talviaamussa saa aikaan energialatauksen, jollaista saa turhaan hakea kuntosalien suojista, varsinkaan jos käyttää ajan pelkästään juoksumaton mittaamiseen. Nyt sitten vaan odottelen kevättä, jolloin pääsen taas ottamaan hyödyn irti syksyisestä varusteinvestoinnistani.

Ojasta allikkoon. Kun nyt olen lakannut käyttämästä uusiutumattomia luonnonvaroja juoksemiseen ja sen myötä pienentänyt hiilijalanjälkeä hitusen verran niin enkö vaan keksinyt uuden harrastuksen, joka ei sekään kovin eko ole. Aloitin hot joogan ja siitä alalajin hot yinin. Olen tällä erää jäykkä kuin rautakanki ja jotain piti keksiä jos mieli jatkaa kävelyä pystyasennossa: hot yinin viisiminuuttiset venyttelyt kuumassa huoneessa ovat kuin vastaus rukouksiini ja kokeilukerran jälkeinen taivaallisen rento olo -ja olemus- saivat haluamaan lisää lämpimiä venyjä. Näin kunnes kerran katsellessani kuuman salin ikkunasta talvista Helsinkiä eko-omatunto hiipi mieleen: paljonko sähköä kuluu huoneen lämmittämiseen 38 asteeseen silloin kun ulkona paukkuu 20 asteen pakkanen? Veikkaan, että paljon.

Hmmm. Soitin Hot Jooga -paikkaan ja kyselin salien lämmitysmenetelmistä (ärsyttävä tonkija-asiakas) ja sieltä kerrottiin, että Hot Jooga -keskus on siirtymässä vihreän sähkön käyttöön ihan lähitulevaisuudessa ja siitä kerrottaisiin sitten myös keskuksen nettisivuilla. Vielä sivuilla ei näy mainintaa tuulivoimasähköstä mutta toivottavasti sellainen pian tulee...nauttisin venyttelyistä vieläkin enemmän ilman tuota ekoriiviötä takaraivossa.

Puoli Seitsemän ja IpanaJamit

Toimittaja Milla Madetoja vierailee IpanaJamien kuvauksissa tutustuen samalla sekä IpanaJamien toimintaa ohjaavaan ideologiaan että vaateteollisuuden ikävämpiin ilmiöihin.

Katso Puoli Seitsemän -ohjelma täällä.

Puukengät Nro 2

Unohdin, jälleen kerran, kuvauttaa muutamat tuotteet IpanaJamien kuvauspäivänä ja jouduin kuvauksia seuraavana päivänä kyhäämään kasaan oman kotistudioni, jotta saisin nuo vaatteet kuvattua ja myyntiin sivuille. Mallit löytyivät omasta takaa ja kuvauskengätkin olivat edelleen palauttamatta. Yllättäen kuvista tuli aika kivoja -tai ainakin vaateyhdistelmät toimivat, vai mitä olette mieltä?

Nämä polvisukat siis unohtuivat varsinaisista kuvauksista. Ja nämä kengät jäivät meille asumaan. Eikä siinä muuta kuin että Laralla on jo ensi kesäksi sellaiset turkoosin siniset puukkarit ja nämä tulivat kuvioihin ikäänkuin varkain -näiden kuvien takia. Ne vain ovat mielestäni niiiiiin suloiset juuri noiden sukkien ja juuri tuon paidan ja juuri tuon vekkarin kanssa.

Ei ehkä tunnu perustellulta hankkia kahta paria puukenkiä kasvavalle lapselle, jolle on hankittava myös muita kenkiä kuin puukkareita: lenkkareita, kumppareita, jne. Lohdutuksena turhakkeiden (ainoastaan tämä toinen pari, ekat puukkarit tulivat ihan tarpeeseen) ostamisesta johtuvalle rahan menolle on ainoastaan se, että Swedish Hasbeensin puukengät ovat todelliset ekokengät kasviparkittuine nahkoineen ja puulesteineen (=ei halpatyövoimaa, ei myrkkyjä maaperään, jne) ja että niiden huippulaatu mahdollistaa vuosien* kierrättämisen ja sitä kautta ne tuovat iloa monelle pikkutytölle Laran jälkeenkin. Että näin sitä selittelen...

* Raportoin vaikka sitten kesän jälkeen kuinka hyvin nuo kengät lopulta kestivät rasavilliprinsessan kesäleikkejä.

LÖYTÖ!

Kevättä rinnassa. IpanaJamien kevätmallisto on nyt koossa ja kuvattuna. Takana on kaksi viikkoa ympäripyöreitä päiviä, joiden aikana mielessä kieltämättä kävi -ja vieläpä ihan useampaan otteeseen- epäilyjä, ettei tämä nettikaupan rakentaminen omien kuvien varaan ehkä olekaan mitään viisasten touhua... Kannattaako uhrata neljä viikkoa vuodesta sille, että saa hauskuuttaa itseään ja isohkoa joukkoa lapsia vaateriehalla*, josta aiheutuu about sadan tunnin suunnittelu- ja siivousurakka? Kun nyt katson kuvia niin ajattelen, että ehkä se kuitenkin kannattaa....

Se löytö. Kuvauksissa käytettiin tänä vuonna jumppapalloja ja niihin liittyy uusi löytöni kauppojen saralla. Piruetti oli ennestään tuttu nimeltä mutta vasta nyt pääsin tutustumaan liikkeen valikoimiin ihan kunnolla. Yrjönkadulla sijaitsevassa liikkeessä myydään rentoja jumppa- ja vapaa-ajanvaatteita ja mikä parasta, kaikki tuotteet on valmistettu Tampereella. Ei siis Kiinassa tai Bangladeshissa vaan ihan täällä Suomessa. Eikä tämä makeus tähän lopu: tuotteita voi tilata itse valitsemissaan väreissä ja kuoseissa-kohtuuhintaan! Pitkään olen etsinyt vaihtoehtoa käyttämilleni urheiluvaatemerkeille, joista tähän saakka olen suosinut Nikea (taitaa olla ainoa urheiluvaatevalmistaja, joka on julkistanut koko alihankintaketjunsa) ja nyt sen taisin löytää.

Parannettavaakin vielä on. Materiaaleja ei -ainakaan vielä- valita ekologista näkökulmaa silmälläpitäen, joten törkypuuvillaa löytynee näistäkin vetimistä. Toisaalta vaatteiden luvataan kestävän päivittäistä pesua vuosien ajan mikä puolestaan puhuu ekologisuuden puolesta. Ja liikkeessä kerrottiin vielä, että ekomateriaalit ovat (jollain tasolla) suunnitelmissa edellyttäen, että laadukkaita materiaaleja tulee saataville. Oikein hyvä!

Piruetilla on myymälät Helsingissä Yrjönkatu 31:ssä ja Tampereella osoitteessa Kauppakatu 14. Tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta osoitteessa www.piruetti.fi.

*Kyseistä vaateriehaa pääsette halutessanne katsomaan perjantaina 5.3 kello 18.30 Yle1:n Puoli Seitsemää ohjelmassa. Luvassa on kooste kuvauspäivästämme viime lauantaina!

Päivän ekoteko

Ystävä muistutteli eilen ajankohtaisesta asiasta, nimittäin uusien puhelinluetteloiden jakelun alkamisesta piakoin. Jokaikinen vuosi ne on meilläkin kannettu paperinkeräykseen korkkaamattomina (ne muovit pitää repiä mutta muuten...) vaan eipä enää kannetakaan tänä vuonna: kävin täällä laittamassa rastin ruutuun ja sen myötä säästytään taas yhdeltä pikkuvaivalta ja tullaan vielä tehneeksi pieni ekoteko. Olkoonkin, että puhelinluettelolla on joutsenmerkki ja että se on valmistettu 40% kierrätyskuidusta ja että sen voi käytön jälkeen -tai jopa ennen käyttöä-heittää paperiroskikseen niin kuitenkin se on luonnonvarojen tuhlausta. Silloin kun sitä ei tarvita mihinkään.

Mikä meitä naisia vaivaa

Miten se tapahtuukaan? Ystäväni oli hiljattain seuraamassa erään työryhmän kokousta ja pääsi todistamaan konkreettisesti ja ruohonjuuritasolla kuinka naisen eurosta tulee 8o senttiä. Tässä kokouksessa työstettiin ekologista projektia, joka oli saanut alkunsa muutaman henkilön aloittamasta yhteistyöstä loistavan liikeidean pohjalta ja jota tämä pieni ydinryhmä oli työstänyt jo neljän kuukauden ajan samalla kasvattaen ryhmää rekrytoimalla siihen uusia jäseniä. Tuo pieni ydinryhmä koostui yhtä miestä lukuunottamatta vain ja ainoastaan naisista.

Koulutetuista, idearikkaista, ennakkoluulottomista ja rohkeista naisista.

Koska mies on mies. Nyt tässä kokouksessa mukana oli jo huomattavasti suurempi joukko -edelleen koostuen suurimmaksi osaksi naisista. Miesten lukumäärä oli kuitenkin triplaantunut ja mukaan oli liittynyt kaksi uutta miestä-molemmat alansa ammattilaisia. Ammattilaisia olivat myös naiset, joten ystäväni ei vieläkään tajua tapahtunutta: yksi naisista pyysi puheenvuoroa ja kertoi olevansa sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun projekti julkistetaan, puhujaksi tulisi valita mies. Eikä suinkaan siksi, että mies olisi ammatillisesti pätevämpi vaikka esittelikin vakuuttavasti ja osaavasti oman tiiminsa (tiimistä, johon kuului tämän ammattinsa osaavan miehen lisäksi kaksi älykästä ja ammattinsa osaavaa naista) työn tulokset. Eikä siksi, että mies olisi ollut projektissa alusta saakka ja tuntisi sen kuin omat taskunsa. Puheenvuoron pyytänyt nainen ehdotti miestä siksi, että mies on mies. Siksi, että mies on vakuuttavampi. Ja siksi , että miestä vaan uskotaan. Ja siksi, että ekologiset asiat helposti mielletään naisten asioiksi ja siksikin on parempi, ja uskottavampaa, että mies puhuu. Voihan hallelujaa... Näin siis ajatteli-ja ajattelee varmaan vieläkin- koulutettu nainen.

Kunnia naisille. Naisilta. Totta on, että ekoyrittäjät ovat suurimmaksi osaksi naisia -siitä kunnia naisille, jotka ovat tajunneet, että muutosta tarvitaan. Ja että menestyksekäs liiketoiminta voi -ja sen pitääkin- olla toiminnaltaan kestävää ja ekologiselta kannalta mietittyä. Ongelmana siis nähdään, ettei toimialaa, jossa naiset ovat enemmistönä, voida pitää vakavasti otettavana liiketoimintana ja jotta siitä sellainen saataisiin tarvitaan MIES. Ja näin siis ajattelee itse nainen. Eipä ole meillä paljon toivoa.

IpanaJamit & Swedish Hasbeens

Viime syksynä IpanaJamien kuvausten alla valittelin ongelmaa, johon on nyttemmin löytynyt ratkaisu. Ja aivan upea ratkaisu onkin, nimeltään Swedish Hasbeens. Syksyn mallisto kuvattiin pääasiassa villasukissa (niitä Reinojakin silloin harkitsin) koska inhimillisissä oloissa tuotettuja ja samalla hauskannäköisiä kenkiä ei kuvauksiin löytynyt. Näin siis syksyllä, nyt on kevät ja kevään mallisto kuvataan muun muassa näillä:

...ja näillä:

...ja vähän myös näillä:

Hasbeesin puukkarit valmistetaan Ruotsissa käsityönä ja materiaalit ovat sekä ihmisille että ympäristölle turvallisia.

Kuvauksien osalta en paljastele sen enempää kuin että varsin vaatimattomana tavoitteenamme on loihtia jotain uskomattoman upeaa kevääksi...laittakaa ihmeessä palautetta tulemaan sen jälkeen kun sivut on uusittu niin saadaan tietää kuinka tuossa onnistuttiin (huh, toivottavasti en joudu katumaan tätä pyyntöä...).

Swedish Hasbeensia tuo Suomeen Unkai.